Traveling

Matkustus-minäni on sellainen, joka ajattelee tykkäävänsä vähän erilaisista kohteista. Ei niistä, mihin muka kaikki muut turistut haluavat vaan sellaisista, joissa voi nähdä paikallisten ihmisten tavallista elämää ja vaikka leikkiä hetken olevansa yksi heistä. Ihan hölmö en kuitenkaan ole, vaan tiedän suurimman osan muistakin ihmisistä haluavan tätä samaa. Tällaiselle matkustajalle Kanarian saaret ovat olleet iso ei, ja siksi aloinkin olla ihmeissäni, kun ne ihmiset keiden tiedän ajattelevan matkustamisesta samoin lähtivät Kanarialle ja tulivat takaisin lomaa vuolaasti kehuen. Ensin ajattelin sen olevan nyt vaan joku uusi kova juttu, sillä onhan sellaisissa 70-luvun keihäsmatkoissa ja sen aikaisissa hotelleissa jotain kiehtovaa, mutta kaikki kehuivat luontoa, vuoria, ihmisiä jne. Eivätkä muuten puhuneet potaskaa, mekin tykättiin.

En olisi ikinä uskonut, että yhden tuskaisen ja kiemuraisen vuoristotien takaa löytyy aarre. Paikalliset kutsuvat niitä Ruraleiksi, ne ovat majapaikkoja, jotka ovat olleet pystyssä jo 1700-luvulla. Hyötykasvipuutarhoja, kotieläimiä, upeita maisemia ja ravintola, joka hyödyntää oman kasvimaan satoa. Ja kun uskaltautui serpentiinitietä vielä eteenpäin löytyi paikallinen kanada, järvi, havupuita ja paikallisia viettämässä viikonloppua grillaillen ja telttailen. Ei ihan sellaista kuin kuvittelin, mutta paljon parempaa. Onneksi tätä ihanaa shokkia lievensi Maspalomaksen toinen toisensa viereen rakennetut hotellit ja kaupat, joista jokaisessa myyytiin sitä samaa tavaraa kuin 20 vuotta sitten.


/


Here is few photos from our trip to Gran Canary. There was plenty more to see than i ever expected, but the best was the sun and warm weather that we really missed after the long and dark winter here in Helsinki.